Paljon on kuitenkin kesän jälkeen tapahtunut. Loppukesä oli itselle hankala. Kunto oli loppukesään aika kovassa laskusuhdanteessa. Varmaan juuri harmituksen vuoksi jäänyt myös blogi kirjoittamatta.
Kuitenkin talven reenit kulkivat vahvasti. Varmasti ensimmäinen talveni jonka peruskuntokauden olen pystynyt vetämään ilman vammoja ja sairastumisia läpi. Uutta motivaatiota treenaamiseen tuli uuden treenikaverin muodossa. Eeva Paavilainen vaihtoi ryhmäämme ja hänen kanssaan samaan aikaan lähes aina treenattiinkin.
Kaikki kulki siis erittäin mallikkaasti. Vissiin vähä liiankin hyvin. Maajoukkueleirillä tammikuun alussa tuli kuitenkin palautus pilvistä takaisin maan pinnalle. Selkä kipeytyi ensimmäisen treenipäivän jälkeen ja tunnelma oli aika maissa. Leiri kuitenkin tehtiin hammasta purren loppuun asti ja hyvin kulkikin! Leiriltä päästyäni odotti kuitenkin magneettikuvaus ja tt-kuvaus. Selvisi että alaselässä oli rasitusmurtuman esiaste ja edessä oli lepoa ja kuntoutusta. Koville otti ja ottaa vieläkin. Samalla ratkesi ettei hallikaudella tulla kisaamaan. Ikävää oli myös että Teneriffan leiri oli varattu, joten siitä tuli sitten aurinkoloma.
Nyt diagnoosista on jo pari kuukautta. Kerran päästiin jo treenaamaan, mutta selkä kipeytyi uudestaan. Lepoa siis jatkettiin tai kuntoutusta eli uintia ja pitoja.
Ainoa positiivinen asia on että on ainakin ollut aikaa keskittyä kirjoituksiin. Nyt on myös päätetty että reenaamista jatketaan vasta fysiikan kirjoitusten 30. päivä jälkeen.
7 päivä huhtikuuta päästäänkin jo lähtemään Portugalin lämpöön. Sieltä on hyvä lähteä kohti kesää! Toivotaan nyt vain että paikat kestää ja pääsee täysillä tekemään.
